Sen teki hieman haikeaksi se, että yksi pitkäaikaisista työkavereistamme on jäämässä nauttimaan ansaittuja eläkepäiviä. Sen kunniaksi halusimme koota pienen porukkamme vielä kerran yhteiselle retkelle joka suuntautui Karjalaan. Olemmehan kaikki tehneet työtämme rajan läheisyydessä ja nyt meille tuli mukava tilaisuus tutustua lähiseutuun toisella puolen rajaa . Matka oli myös läksiäislahja eläkkeelle lähtijälle. Ja toivottavasti mukava ja mieluinen yllätys!
Maahantulokortin täyttäminen on tarkkaa puuhaa. Se kyllä vetää ilmeet aika totiseksi matkalaisilta.
Da svidanija!
Ja tietenkin lopuksi Terttu sai lämpimän halauksen Arilta!
Tässä lahjat on annettu ja Terttu voi jatkaa, säikähdyksestä selvittyään, matkaa.. Seuraamme tarkkana, että kaikki tavarat tulee laitettua laukkuun . Luin Tertulle pienen runon.. ja myös se pakattiin matkakassiin muistojen joukkoon.
Linja-autossa matkalla .. Terttu ja Marketta katsovat karjalaista tietä.. mitä miettivät...
Tätäkö....
Vai tätä...
Meeri tekee tuttavuutta talon koiran kanssa... Ehkä tämä koira oli ystävällisin, mitä olen tavannut. Koiria oli irti joka paikassa..Tämäkään ei haukkunut, vaikka ihan outo matkaporukka tuli pihaan..
Topi valmistaa pärekoreja. Jokainen osti itselleen korin ja Topi sai siitä euroja . Niillä hän voi tuoda Marille tuliaisia kaupungista. Hän lähti heti meidän mukanamme läheiseen kaupunkiin. Paluumatkalla veimme hänet takaisin Marin luo ostosten kanssa.
Talon asukkaita ja matkalaisia kesäisessä illassa paluumatkalla kotiin.
Lauantaiaamun kiireetön tunnelma oli tarttunut myös kissaan, joka ottaa rennosti aidan vieressä. Se ei paljon piitannut vierasporukasta. Hädin tuskin silmäkulmastaan vilkaisi porukkaa.. Mitähän matkalaisia nuokin lie?
Matka jatkui. Tie oli aika kehnossa kunnossa, mutta Oiva on ennenkin ollut autonkuljettajana ja vei matkalaiset turvallisesti seuraavaan kohteeseen. Lauantaiaamun torielämää Karjalassa.
Tutustuimme Pääjärven luontokeskukseen. Se on rakennettu EU rahoituksella. Luontoihmiset käyttävät sitä omiin juttuihinsa.
Luontokeskuksessa vanhaa esineistöä.
Tällainen pienoismalli oli luontokeskuksen näyttelyosastolla. Melkein voisin kuvitella tontun asuvan täällä..En kyllä katsonut sisälle, saattaa siellä tonttu asustellakin...
Pääjärvellä kävimme ruokailemassa paikallisessa ravintolassa. Ravintola oli sinivalkoinen väritykseltään. Sisustus oli suomalaiseen makuun sopiva puolipaneeleineen. Ruoka oli hyvää ja sitä oli todella runsaasti.. Itselleni maistuivat parhaiten vastapaistetut karjalanpiirakat. Ne olivat aivan ihania..melkein kuin äidin tekemiä! ABJET BIL OTZEN KUUSNA! PRIVJET KUHNJU!
Ei ole väliä, oletko ylipainoinen vai alipainoinen, kunhan olet tasapainoinen. (Juice Leskinen)
Ruokailun jälkeen matka jatkui.. Kävimme pienessä karjalaiskylässä, jossa leppoisa ja rauhallinen lauantaitunnelma sai matkalaiset huokailemaan. Ei minnekään kiirettä, ei taida olla stressiäkään näillä ihmisillä..
Karjalaisia naisia. Mitenhän talvella nämä ihmiset tulevat toimeen!
Koti on heille rakas paikka, vaikka ikkunat ja katto eivät ole viimeistä muotia. Ikkunatkaan eivät taida pitää pakkastuulta ulkona..
Kaunista Karjalan maisemaa..
Kesäiltana Sohjanankoskella
Rantamaisemaa
Ruohonleikkuri käynnissä
Sininen ja vihreä ovat suosittuja värejä siellä missä maalia oli käytetty..
Lautasantennit ovat löytäneet tiensä myös Karjalaan.
Torikauppias rouvalla on iloinen hymy
Tästä torikauppiaalta ostimme tuliaisia. Tämä kauppias oli tullut kaukaa myymään tavaroita karjalan ihmisille. Terttu osti tästä pienelle tyttärenpojalleen pyyhkeen tuliaisiksi. Oskari on varmaan onnellinen saadessaan mummolta iloisen värisen kylpypyyhkeen.
Torikauppiaan autosta löytyy kaikenlaista....
Löysiköhän Marketta oikeanlaisen verkon?
Paikallinen myymälä. Täältä sai ostaa kaikenlaista. Esimerkiksi sähköhelloja, jotka maksoivat 7500 ruplaa. Hautakukkalaitteita ja myös ruokaa..
Myymälän valikoimissa oli myös nämä kukkalaitteet
Hautausmaat ovat erilaisia Karjalassa kuin meillä täällä. Sinne on laitettu kuvia edesmenneistä rakkaista. Kukat ovat tekokukkia, mutta varmasti rakkaudella haudalle aseteltuja..
Kauppa Sohjanankoskella
Marketteihin tottuneena kaupassa käynti tuntui vähän hankalalta. Banaanit ja appelsiinit ovat löytäneet tiensä myös tähän pieneen kauppaan. Vodkaa sai ostaa myös tällaisista kaupoista. Kyllä sieltä hyllyiltä bongattiiin ihan tuttujakin tuotteita..
Topi kiittelee matkaseurasta ja toivottaa matkalaisille hyvää loppumatkaaa!
OTSEN PRIJATNA! " Terveisie Suomeh! "
Takaisin kotiin.. Matkalaiset voivat hyvällä mielellä mennä kotiin. Matka oli antoisa. Voimme kaikki yhtyä vanhaan sananlaskuun
" OMA MAA MANSIKKA, MUU MAA MUSTIKKA "
Terttu jaksaa vielä hymyillä, vaikka päivä oli pitkä. Ja matka, aika oli mennyt taaksepäin monta kymmentä vuotta. Spasiba balsoje!
TÄMÄ ON KERTOMUS MUKAVASTA MATKASTA! TOIVON, ETTÄ MATKALLA JA KUVISSA OLLEILLE TÄSTÄ KERTOMUKSESTA EI OLE HARMIA !